Kun väkivalta uhkaa, jokaisella on oikeus suojella itseään ja muita ihmisiä voimakeinoin. Sama hätävarjeluoikeus on, jos omaa tai toisen henkilön omaisuutta tai kotirauhaa pitää puolustaa. Tällaisessa hätävarjelussa voimankäyttöä ei saa kuitenkaan liioitella, vaan hätävarjelun on oltava oikeassa suhteessa itse rikokseen. Omenavarasta ei saa ampua! Hyvä on muistaa myös, että kunniaansa ei voi voimakeinoin puolustaa.

Aina ensin tulee harkita, voiko poistumalla välttää vaaratilanteen tai onko poliisin ja muiden henkilöiden apua saatavilla. Kun kansalainen joutuu puolustamaan omaa ja toisen ihmisen ruumiillista koskemattomuutta tai torjumaan muuta rikosta, hänen tulisi käyttää aina mahdollisimman lieviä voimakeinoja.

Rikoksen silminnäkijän tulee myös toimia harkiten. Poliisi hälytetään paikalle niin nopeasti kuin mahdollista.

Raiskaukset

Tutkijat ovat arvioineet, että vain 4-10 prosenttia raiskauksista tulee poliisin tietoon. Koska uhri kokee väkisinmakauksen arkaluontoisena ja häpeällisenä tapahtumana, hän ei valitettavasti yleensä tee poliisille rikosilmoitusta. Raiskauksen selvittäminen auttaisi kuitenkin uhria pääsemään tapahtumaa seuranneista peloista ja ahdistuksesta.

Joskus raiskausta ei pysty mitenkään välttämään. Tärkeintä tällöin on oman hengen säilyttäminen. Uhria rauhoittaa, jos hän saa ystävän tai sukulaisen tuekseen sairaalaan ja poliisilaitokselle. Ennen lääkärintutkimusta ei pidä peseytyä, sillä näytteillä saadaan todisteita raiskaajan syyllisyydestä. Myös päällä olleet vaatteet pitäisi säilyttää sellaisinaan poliisitutkimuksia varten.

Raiskauksen tai muun törkeän väkivallan uhrille on mahdollisuus määrätä ammattitaitoinen tukihenkilö, jonka tehtävänä on olla asian esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä uhrin henkilökohtaisena tukena ja auttaa häntä asian käsittelemiseen liittyvissä kysymyksissä.

Perheväkivalta

Noin puolet tilastoiduista pahoinpitelyrikoksista tapahtuu kotioloissa tuttavien, sukulaisten ja perheenjäsenten kesken. Kyseessä on ”jäävuoren huippu”, sillä perheväkivalta jää usein poliisilta piiloon. Myös henkirikokset tapahtuvat yleensä tuttujen kesken. Uhreista ja surmaajista vain parikymmentä on entuudestaan toisilleen tuntemattomia.

Perheväkivalta on ulkopuolisesta aina kiusallista, mutta uhreille itselleen se on vielä paljon piinallisempaa. Perheväkivallan kierre ei useinkaan katkea, jos naapurit, tuttavat tai sukulaiset eivät välitä puuttua asiaan. Uhrit saattavat olla täysin puolustuskyvyttömiä: lapsia, vanhuksia, sairaita ja vammaisia.

Suomi on sivistysvaltio, jossa ketään ei saisi lyödä! Perheväkivallan uhrin ei pidä jälkeenpäin vähätellä pahoinpitelyä, salata sitä eikä antaa loputtomasti anteeksi. Tilanne on vaikea, mutta uhrin ei tarvitse jäädä yksin ilman apua. Perheväkivallasta pitäisi rohjeta puhua turvakodissa, terveyskeskuksessa tai edes ystävän kanssa.

Kun naapurissa tapahtuu pahoinpitelyjä eikä oma avuntarjous onnistu, kansalaisvelvollisuus on pyytää poliisia tai sosiaalityöntekijöitä apuun. Puuttumattomuus väkivaltaan ei ole hienotunteisuutta vaan piittaamattomuutta.

Huumerikokset

Etenkin kovat huumeet tulevat niin kalliiksi, että huumeriippuvainen voi joutua rahoittamaan käyttöään rikoksin. Huumeisiin liittyykin usein omaisuusrikoksia, ryöstöjä, kiristystä ja uhkailua.

Jos lähipiirissä havaitsee huumeiden käyttöä, levitystä tai salakuljetusta, tapauksista voi kertoa poliisille myös nimettömänä.